B. Enon matkassa

     Luin Petri Tammisen kirjoittaman romaanin Enon opetukset. Se on julkaistu vuonna 2006 Otavan toimesta. Kirja kertoo Jussista, Enosta ja Myrskystä, ja heidän kommelluksistaan. Jussi on tarinan kertoja, hän on Enoa ja Myrskyä kymmenen vuotta nuorempi. Tarina kertoo Jussin kasvamisesta Enon kanssa, aina nuoruudesta aikuisuuteen. Jussi on kokonaan Enonsa tossun alla ja nielee kaiken, mitä tämä sanoo. Jussi tosin ihailee ja arvostaa Enoaan ja pitää häntä muita ihmisiä parempana. Hän kertoo toistuvasti, siitä miten ''suuri'' Eno muihin ihmisiin verrattuna on. ''Ihmiset eivät ymmärrä, miten lähellä niin suuri ihminenkin kuin Eno heitä on.'' Matkaan tarttuu paljon kokemuksia, epäonnistumisia, huumoria ja kaikkea näiden väliltä. Jussi on ujo ja hän antautuu helposti. Eno tietää tämän ja pyrkii kokoajan saamaan Jussia mukaan tempauksiinsa. Toisaalta se ei aina ole hyvä asia, sillä Enon kanssa myöhästyy junista, otteluista, juhlista ja niin edelleen...
    
      
     Tarina alkaa kun Eno eli Olli ja Jussi laitetaan hakemaan hauta-arkkua Turusta. Myrskykin eli Mikko hyppää kyytiin. Matkalla sattuu kaikenlaista, kuten esimerkiksi arkulla ''soutamista'' lammessa ja siinä loikoilua.  Arkku on Enon isälle, joka hiljattain oli kuollut. Eno alkaa juomaan alkoholia melkein päivittäin ja Myrsky tietysti on mukana. Jussi seuraa vain vierestä tietysti aluksi sen takia, ettei ole vielä täysikäinen. 


     Tarinan toisessa osassa Jussi on noin 30-vuotias ja naimisissa. Hänellä on poika lapsi nimeltään Aleksi. Aleksi ja vaimo eivät tarinaan liity muuten kuin tilanteissa, joissa Jussi miettii miten voisi olla parempi isä/aviomies. Jussi ei viihdy perheensä kanssa ja vaikuttaisi siltä, että perhe onkin vain esteenä Jussin rellestämiselle. Vaikka Jussi on erittäin sisään päin suuntautunut ja Eno joutuu häntä tsemppaamaan. Voisin silti kuvitella hänet enemmän juttuihin mukaan,nyt hän oli vain kuskina baareissa ja sivusta seuraajana. 


    Jussi lähtee Enon ja Myrskyn kanssa baariin, jossa hänellä on työvaatteet päällä ja hän istuu yksinään nurkassa. Miettien perhettään ja katsoen Enon ja Myrskyn juhlimista ja tanssimista. 
Eno ja Myrsky tapaavat Marian ja Veeran ja tanssittavat heitä, Jussin kuvitellessa kuinka hän pääsisi tytöistä toisen kanssa samaan sänkyyn yöksi. Jussi ei saa tehdyksi aloitetta ja ihailee vain miten Eno ja Myrsky osaavat keskustella naisten kanssa paremmin kuin hän. Seurue lähtee jatkoille baarista mökille, josta ei oltu sovittu ja Jussia ärsyttää. Kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan. Toinen tytöistä yrittää vetää yliannostuksen lääkkeitä, sillä Myrsky nukkuu toisen kanssa samassa sängyssä. Tilannetta helpottaa tietysti, että Myrsky seurusteli ennen tytöistä itsemurhaa yrittäneen kanssa. Jussi soittaa paikalle ambulanssin ja on ihan paniikissa. Myrsky ja Eno eivät reagoi tilanteeseen mitenkään ja pitävät Jussia pilkkanaan ja naisellisena. Eno oli opettanut, että miesten pitäisi kohdella naisia kuin esineitä. 

   
     Kirjan aihe oli mielenkiintoinen, mutta sitä oli vaikea lukea. Osat jotka kirjassa olivat jäivät hieman epäselviksi, Sillä esimerkiksi Jussin naimisiin menosta ei kerrottu lainkaan. Vaimo ja Lapsi ilmestyivät tyhjästä. Tarinassa mielestäni kerrottiin liikaa viimeisestä kohdasta, jossa miehet olivat mökillä. Ihan humoristinen kirja ja enon opetukset olivat hyviä. Niitä olisi mielellään ollut vaikka enemmänkin. ''Elämää suurempi ja hauskempi romaani kasvamisen tiestä.'' Niinkuin kirjan takakannessa sanotaan on mielestäni hyvin sanottu. Suosittelen kirjaa huumorintajuisille ihmisille.


Tero Liimatainen

Blogiteksti kirjasta ''Eurotarinoita''

Novellikokoelmani oli Leena Leskisen Eurotarinoita. Kokoelma kuuluu sarjaan nimeltä ''bulevardisarja'', bulevardisarjaan kuuluvat novellikokoelmat ovat Lokkeja rakastava veli, Näytän hyvältä ilman paitaa, Metsästä tuli Syöjätär, Sykkivä universumi, Tulitikkuihmisiä, Veli ilves ja lukemani Eurotarinoita. En ole lukenut sarjasta muita kokoelmia kuin Eurotarinoita.

Kun luin tarinoita, huomasin muutamia yhteneväisyyksiä kuten, että melkein kaikissa tarinoissa kertoja eli ''minä'' oli joku nuori. Huomasin hämmästyksekseni myös, että melkein järjestään jokaisessa tarinassa joku poltti tupakkaa. Tämä ei minusta ollut hyvä juttu, sillä jonkun lukiessa teosta voi hän ottaa mallia tupakoinnista. Sehän ei ole terveydelle hyväksi!

Runoissa käsiteltiin lähinnä ihmisiä, joiden elämä ei mielestäni ollut kunnossa. Ihmiset vaikuttivat alakuloisilta, ja kertomuksia ei aina ollu kivaa lukea. Pidin kyllä teoksista, mutta ne olivat suuriltaosin synkkiä. Muutamassa kertomuksessa tosin oli iloinen loppu. Kuten jo aiemmin mainitsin tupakoinnin ja nuoruuden, olivat nekin aika monesti ajankohtaisia etenkin nuoruus. Nuoruuden kommellukset olivat mielestäni teemana ainakin kun katsoo teosta kokonaisuutena.

Paras novelli oli mielestäni Pikkuveli pastakattilassa. Olemme kuitenkin jo tehneet siitä novellianalyysin, joten päätin valita tarkempaan arviointiin kokoelman ensimmäisen tarinan, sen nimi on Kaamosvalolamppu. Se on sijoittunut Helsinkiin ja sen huomaa siitä, että kertomuksessa puhutaan Mannerheimintien Stockmannista ja alueesta Kallio. Tämä tarina jäi mieleen ennenkaikkea, koska se oli ensimmäinen. Tosin pidin siitä ja siinä mielenkiintoista oli seurata perheen elämää. Perheeseen kuului äiti, mummi, pikkuveli ja kertoja todennäköisesti noin teini-ikäinen poika. Äiti ja isä olivat eronneet, ja äiti ei ole oikein päässyt tästä yli. Mummi on jo hieman vinksahtanut ja heittelee väliin aina jotain vanhanaikaista kuten :''EI oo koiroo karvoihin kahtomista.'' Nämä sanonnat olivat hauskoja etenkin kun mummi lateli niitä milloin mihinkin väliin. Suurimmaksi osaksi niin ettei niissä ollut siinä tilanteessa mitään järkeä. Kertoja on ihastunut tyttöön nimeltä Jonna. Jonna on vaaleahiuksinen kertojan kanssa samanikäinen tupakoiva tyttö. Minusta oli kivaa odottaa lukiessani, kun poika laittoi Jonnalle viestin jossa ilmoitti pitävänsä hänestä ja sanoi, että haluaa tältä tekstiviestin jouluaattona kello kymmeneen mennessä mikäli hän tuntee samoin. Jonna laittoi viestin kello 22.03 ja kertoi haluavansa tavata. Tarinan nimi ''kaamosvalolamppu'' tulee siitä, että perheen äiti tilaa kokoajan ilmaisnäytteitä Hobby Hallilta, sillä hänellä ei ole varaa ostaa mitään erikoista. Äiti on työtön. Tarinan lopussa jouluaattona äiti voittaa Hobby Hallin arvonnasta Kaamosvalolampun. Mummi kuolee juuri ennen jouluaattoa ja kaamosvalo lamppu on tuovinaan valoa perheen elämään.

Novellikokoelmana oli hyvä. Jaksoin kerrankin lukea kirjan loppuun saakka niin, että mielenkiintoni edes jotenkin säilyi. Ainoa tarina, josta en pitänyt oli ''Hilleri nimeltä Johnny Winter''. Se oli tylsä. Novellit olivat jokseenkin mukaansa tempaavia ja luulen, että mielenkiintoni säilyi niissä sen takia. Suosittelen lukemaan kokoelman.